Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

 HILJAISELOA
12.06.2018 13:59 | ikimummeli

Hiljaiseloa totta tosiaan. Äänikirjoja ei enää ole, joten vietän osan ajastani lukemalla kirjoja, joita taas on runsaasti.

Viipurin kaunotar tuli luettua äkkisiltään ja aloitan Diana Gabaldonin kertomuksia-kirjan. Keittiössä luen Maeve Binchyn Punaisen höyhenen keittiötä. Hirmu paksu kirja, menee loppuosa selailuksi, koska en jaksa lukea niin kamalan paksua teosta.

Kisun kanssa eletään päivä kerrallaan. Tänään seurasin kisua, kun se viipotti kohti peltoa. Pelto on hevosille varattu ja aidattu, mutta alta kisu pääsee sinne hyvin. Hevoset on nyt juuri toisella niityllä, joten kisu voi makoilla siellä. Näin, kun se jäi suurinpiirtein keskelle peltoa heinikkoon ja siellä se varmaan on koko päivän. Siellä on viileää.

Tein käsityö inventaarinkin tänään ja huomasin, että 9 lankakerää seiskaveikkaa on tilattava. Kun ne on neulottu niin olen aika lähellä tarpeellista määrää paloja peittoani varten. Kotona on kai siinä 4 kerää, joista tulee sekä kerman kanssa että jäkälän kanssa paloja noin 18 kutakin.

Kukkapenkin tein etupihalle ja kehystin sen tiilillä, jotka olin saanut ystävältä. Hui kamala, kun penkki oli valmis niin se näytti ihan hautapaikalta. Otan tiilet pois ja laitan kiviä kehystämään penkkiä.

Kisujen hautapaikka pitää vielä siivota ja sinne on jo kukatkin olemassa. Itken tietty taas silmät päästäni, kun menen sinne. Minulla on niin kova ikävä edelleen kisuja. Onneksi on Paavo, olen siitä kiitollinen.

Sitten onkin enää vihannesmaan tekeminen. Talikolla käännän maan ja pohjalle hienon hienoa multaa, jonka sain toiselta ystävältä hänen omalta maatilaltaan "itse kasvattamalta" multapaikalta. Sitten tavallista multaa päälle sekä siemenet maahan. Sitten on vielä etupihalle kukkalaatikkoon pelargonioita 4 kpl. Nyt ei ole lainkaan rahaa tähän, mutta ensi kuussa on.

Ensi kuussa pitää muistaa molempia veljenpoikani poikaa, jotka ovat päässeet ylioppilaaksi.

Rahareikiä on ihan mahdottomasti koko ajan vaikka yritän elää mahdollisimman pienellä budjetilla. Nytkin on vain vajaat kakskymppiä tälle viikolle ja sillä pitää saada maidot, kissanruoka, vessapaperi ja ties mitä ja sitten pitää elää taas viikko kokonaan ilman rahaa, mutta onneksi se on tuttua touhua. Elämä ottaa ja antaa vuoronperään. Itse pitää nyt leipä leipoa ja piirakka tehdä ja matot pestä vaikka vain yksi päivässä. 

Liiaksi en voi rehkiä, koska kroppa ei sellaiseen ole tottunut ja voi tulla rytmihäiriöitä jos teen liikaa kerralla.

Mutta on kesä ja aurinko paistaa, joten naatitaan, naatitaan.


 - ikimummeli


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 ikääntyvän meno ja meininki - suntuubi.com